Ärsytyksen aiheet vol. 2

Edellisestä ärsytyksen kohteita -postauksesta on jo vierähtänyt jonkin aikaa ja pakkohan mun on päästä tästä asiasta avautumaan uudelleen. Eli täältä tulee, asiat jotka ärsyttävät mua atm vol. 2!

♦ Liiallinen somen käyttö

Kyllä, käytän itsekin Instagramia ja Facebookia, mutta tällä tarkoitan lähinnä sitä oikeasti liiallista käyttöä. Jos samasta tilanteesta alkaa tunnin aikana tulla yli 3 kuvaa tai samoista normaaleista pikkubileistä löytyy bileillan jälkeen useampia kuvia/päivityksiä niin eikö se ole jo liikaa? Onko myös ihan pakko ottaa kuvia ihan joka asiasta joka paikassa joka hetki ja laittaa ne juuri vaikka sinne Instaan kaikkien ihailtavaksi ja tykkäiltäväksi? Onko mahdollista, että joisit yhden kahvikupillisen ilman uutta bestistäsi somea?

♦ Liika itsekeskeisyys

Pääsin tässä yhtenä päivänä todistamaan bussissa taas niin idioottimaista toimintaa, että itseäni oikeasti hävetti tämän ihmisen puolesta. Lähdin kotia kohti ruuhkabussilla, joka oli taas tapansa mukaan melko täynnä ihmisiä. Kaikki istumapaikat olivat menneet, mutta bussin keskiosassa mahtui vielä seisomaan. Kaksi aikuista naista (about 20v.) tulivat sitten bussiin ja alkoivat ensin kovaan ääneen valittaa kun eivät päässeet vierekkäin istumaan. Toinen kaveruksista jäi sitten istumaan bussin etuosaan ja toinen jäi seisomaan hänen vierelleen käytävälle. Bussiin oli vielä tulossa ihmisiä muilta pysäkeiltä ja mitä tekee tämä käytävällä seisova nainen, kertoo kovaan ääneen kaverilleen miten "vittu hän ei väistä ja vittu yrittäkääs tunkea hänen perseensä ohi siitä niiiin". Okei mitä helvettiä?! Jos sinun perseesi on keskellä käytävää ja joku haluaa siitä ohi, niin sinähän voisit toki siirtääkin sitä persettäsi eikö?

♦ Blogien kommentteihin vastaamatta jättäminen

Pyrin itse vastaamaan kaikkiin kommentteiheni, sillä mielestäni niihin on hauska vastata! Joissain blogeissa olen kuitenkin törmännyt ihmeelliseen ilmiöön, nimittäin kommentteihin ei vastata ollenkaan. Suoraan sanoen, on hieman ärsyttävää jos oikeasti kirjoitat postaukseen liittyen jonkun kommentin ja et saa mitään vastausta. Ymmärrän vastaamattomuuden jos kyse on jostain isommastakin blogista, johon tulee yli 100 kommenttia joista suurin osa on luokkaa kiva postaus / ihana asu, mutta jos kommenttiin on oikeasti panostettu, olisi kiva saada jonkinlainen vastaus.

♦ Kun ei ymmärretä sanan "ei" merkitystä

Jos sanon sinulle "ei, en halua tanssia" / "ei, en ole lähdössä" niin se myös tarkoittaa sitä.

♦ Turha tuomitseminen & nenänvartta pitkin katsominen

! Ihan oikeasti, näitä ihmisiä on aivan liikaa. Ihan sama missä kävelet, koulussa, kadulla, missä vain, aina on joku teinilauma jossakin tuijottelemassa arvostelevaan sävyyn. Itsehän kun olet niin täydellisen upea ihminen, right?

♦ Puhelimeen huutaminen

Uskon vahvasti, että nykyajan puhelimet toimivat ihan normaalilla äänenvoimakkuudella. Sinun ei siis tarvitse huutaa kurkku suorana siihen luuriisi bussissa ja sen jälkeen päivitellä että oivoi, en mä nyt viitsi yksityisasioista tässä puhua.

♦ Lapsellisuus

Voisivatko ihmiset käyttäytyä ikänsä mukaisesti? Ei ole mitään raivostuttavampaa kuin ah, nin aikuiset, joiden käytös on kuitenkin lapsen tasolla. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi asioista ei voida keskustella järkevästi ja jos joku sanoo jotain vastaan, vedetään hirveät itkupotkuraivarit.

♦ Bussikuskit, jotka eivät anna leimata bussikorttia itse

no words needed

♦ Oman mielipiteen ja kiinnostuksien kohteen ainoana oikeana pitäminen

"Siis sä et voi olla tosissas et kuuntelet tollasta paskamusiikkia!?" Kaikilla on oikeus mielipiteisiin, kaikilla on oikeus omiin kiinnostuksen kohteisiin, end of the story.

South Africa here I come!

Sain jo jonkun aikaa sitten varmistuksen, että olen toinen niistä kahdesta onnekkaasta jotka pääsevät kesällä Etelä-Afrikkaan kesävaihtoon. Vaihtoon kuuluu n. 2 viikon pituinen jakso Johannesburgin ympäristössä ja sen jälkeen vielä perhejakso Kapkaupungissa. Palattuani Tallinnasta olenkin siis jo päässyt suunnittelemaan seuraavaa matkaani ja katsomaan lentoja. Olen myös ihan superhyper innoissani leirin ohjelmasta, ohjelmassa on mm. matkat Sowetoon, Maropengiin, kalliolaskeutumisen harjoittelua, canopying (en keksi tälle sanaa Suomeksi, semmosta vaijerilaskeutumista) sekä joku sarvikuono kokemus.

Vaikka Etelä-Afrikassa onkin talvi sinne mennessäni, se ei innostustani lannista. En lähde sinne lomailemaan ja hommaamaan rusketusta, vaan näkemään uutta maata, uutta kulttuuria ja erilaista elämäntapaa. Besides +15 astetta talvella, voiko sitä edes talveksi sanoa? :D Joka tapauksessa, lähden 20.6. ja palaan 12.7. Kesällä jää myös siis hyvin aikaa valmistautua yo-kokeisiin enkä myöskään missaa yhtään koiranpennustamme, joka meille tulee kesällä ♥ Tässä jäänkin nyt iloisena odottelemaan kesää ja tsiigailemaan lentoja!

kuva

Tallinna

Blogissa on ollut pientä hiljassaeloa monestakin syystä. Merkittävin syy on ollut oman kirjoitusmotivaation puute, mutta nyt se on taas tullut takaisin. Uusi omasta mielestäni upea raikas ulkoasu on myös saapunut blogiini ja siitä iso kiitos kuuluu Tiia Suomalaiselle! Pienen bloggaustauon aikana olen myös hiukan pyöritellyt blogin tulevaisuutta ja mietinnässä on ollut kirjoittaa blogia ainakin osittain englanniksi, miltä tämä kuulostaisi? Omasta mielestäni varsinkin kirjoitettava englantini kaipaa hieman petrausta, joten samalla tulisi sitäkin treenattua tulevaisuutta varten.

Itselläni on tällä hetkellä hiihtoloma ja se on sujunut rentouttavissa merkeissä. Lähdimme tiistaina kavereideni kanssa käymään Tallinnassa shoppailu & rentoutumisreissulla. En ole koskaan käynyt Tallinnassa ja laivalla olostakin on varmaan jo kymmenisen vuotta, joten odotin reissua todella innoissani. Tarkoituksenamme oli shoppailla ja ennen kaikkea rentoutua, siinä todellakin onnistuimme!



Yövyimme Sokos hotel Virussa, joka sijaitsee keskellä Tallinnaa. Lisäksi alakerrasta löytyy Viru keskus, jonka kolusimme läpi jo ensimmäisenä päivänä. Yövyimme 21. kerroksessa, ja näkymät sieltä olivat kyllä huikeat niin valoisalla kuin pimeämmälläkin. Meno oli kuin suurkaupungissa kun ylhäältäpäin katseli :D Hotelli oli hyvällä paikalla joten kävelimme kaikkialle missä kävimme. Eniten kuvia tuli otettua Vanhassa kaupungissa, johon rakastuin ihan täysin. Niin söpöjä taloja joka puolella!



Matkan aikana tuli myös rentouduttua ihan kunnolla. Ensin kävin huoltamassa ripseni ja kulmani ja keskiviikko-illan päätteeksi kävin kaverini kanssa hieronnassa. Hinnat eivät todellakaan olleet pahat, sillä päähieronta maksoi alle 10€! Oli ihanan rentouttavaa shoppailun päätteeksi mennä hierottavaksi. Kävimme myös Vapianossa syömässä ja Vapiano ei koskaan petä, täydellisen ihanaa ruokaa ♥ Jälkkäriksi vielä froyo Viru-keskuksesta niin eiköhän uni maistu. Torstaina olikin aika suunnata jo kotiin, mutta lisää shoppailua oli vielä luvassa laivan tax freessä ja Suomessa Helsingin puolella. Tax Freestä mukaan lähti ofc karkkia sekä Victoria's Secretin bodyspray, jota olin jo himonnut jonkin aikaa.

wanhat '14

Penkkareiden jälkeen kaikilla kakkosilla oli edessään hetki, jolloin astuimme koulun vanhimmiksi juhlallisissa merkeissä. Kyseessä oli tottakai vanhojen tanssit, jotka tällä kertaa osuivat sopivasti ystävänpäiväksi. Mikä olisikaan ollut parempi tapa juhlistaa ystävänpäivää, kuin olla päivän ajan täydellinen prinsessa kaikista ihanimpien ja parhaiden ystävien keskellä?




Joskus aikoja sitten mietin wanhoja ihan eri tavalla kuin mitä nyt mietin. Silloin huolenaiheeni oli se, että tanssisin vuotta nuorempien kanssa. Mikä typerä murehtimisen aihe! Päivä oli valehtelematta yksi elämäni parhaista, ellei jopa paras! Olen tutustunut paluuni jälkeen moneen aivan upeaan ihmiseen, en olisi edes voinut kuvitella saavani niin mahtavia kavereita. Lisäksi olen tullut läheisemmäksi yhtäaikaa vaihdossa olleiden kavereideni kanssa, josta olen enemmän kuin iloinen. Koko päivän jakaminen heidän kanssaan oli enemmän kuin mahtavaa ja olen superhyperiloinen että nämä ihmiset ovat ystäviäni ♥ Menipä herkäksi, no ystävänpäivähän tässä oli!



Itse päivä oli, kuten jo sanoin, ihan huippu! Edellisenä yönä ei meinannut uni tulla ollenkaan mutta ei sen puoleen tullut seuraavanakaan yönä... :D Herätyskello soi kuudelta eikä aamupalakaan olisi maistunut, olin yhtäaikaa superinnostunut ja jännittynyt. Kampaajalle menin 7.30. Olin kampaukseeni enemmän kuin tyytyväinen, vaikkakin se oli erilainen kuin olin suunnitellut, oikeastaan se oli parempi kuin olin suunnitellut. Kampaus kesti hyvin koko päivän ja yön ja vielä tätäkin kirjoittaessani päässäni on kiharoita. Oli myös loistava idea purkaa kampaus jatkojen jälkeen kotona, päästänihän loppujen lopuksi löytyi 48 pinniä, hiusvalkki, betonihiuslakkaa ja blingilakkaa. Mekko oli Jenkeistä ostamani prom-mekko, jota kävin lyhennyttämässä ja kavennuttamassa. Meikin taas teki ihana bff:ni, joka skippasi penkkarimenot ja heräsi aamulla ihan minun takiani aikaiseen.



Jännityksestä huolimatta tanssit menivät todella hyvin! Itse asiassa jännitykseni oli tipotiessään ensimmäisen valssin jälkeen! Onnistuin tekemään pari pientä mokaa, mutta mitä pienistä, korjasin ne hymyilemällä ja nauramalla ;) Eli vinkki kaikille ensi vuonna tanssijoille, TANSSIKAA, NAUTTIKAA! Se päivä on vain kerran ja sitä jää kaipaamaan heti kun tanssit on tanssittu. Jos tulee joku moka niin jatka tanssia ja naura, se ei kaada maailmaa. Mikäli koulullanne on mahdollisuus mennä mukaan opiskelijoiden omaan tanssiin niin MENKÄÄ! Oli ihan huippua treenata sitäkin ja lopputulos oli myös hyvä, sen voi katsoa alta.



Illalla vielä juhlimme ihanan kaveriporukkamme kanssa jatkoja, joista ei valitettavasti ole julkaisukelpoisia kuvia. Kotiuduin joskus neljän aikaan yöllä jolloin tosiaan purimme vielä kampaukseni.
Kokonaisuudessaan, päiväni oli täydellsen onnistunut ja kaipaan sitä jo nyt! Seuraava samantyylinen hetki onkin sitten jo penkkarit, joihin on vuosi aikaa, hui!

Tähän postaukseen olisi tullut ihan hurjan paljon enemmänkin kuvia, mutta ajattelin nyt hillitä itseni! Insta-kyylääjät ovat kuitenkin nähneet joitain kuviani ja fb-kaverini ovat saaneet kärsiä kuvatulvasta. Lisäksi ajattelin säästää kaveriraukkojeni naamoja julkisuudelta eheh ♥

Yesterday is history, tomorrow is a mystery (osa 2)

Jatkoa edelliseen vaihtovuosi muisteluun.

Saavuin jenkkeihin lauantaina myöhään, menin kirkkoon sunnuntaina ja maanantaina oli ensimmäinen koulupäiväni. Host-siskoni oli samassa koulussa kuin minä, hän oli junior ja myös minusta tuli junior. Koulu oli alkanut n. 2 viikkoa ennen kuin olin tullut eli en päässyt näkemään millaisia koulunaloitus"rituaaleja" koulullamme olisi. Ensimmäisenä päivänä tein lukujärjestyksen ja kiersin koulua siskoni kanssa. Koulu oli iso! Tiesin, että koulussa tulisi olemaan 2500 oppilasta mutta kokoluokkaa ei voi käsittää ennen kuin itse oikeasti olet siellä ja näet sen kaiken. Käytävillä oli oikeasti ruuhka, ruuhkaa oli myös parkkipaikalla kouluun tullessa ja poistuttaessa, sillä kaikki tulivat yhtäaikaa (ensimmäinen oppitunti alkoi 8.30) ellei mennyt treeneihin aiemmin aamulla ja koulu loppui 15.55.



Pelkkä koulunkäynti oli aivan erilaista kuin Suomessa. Jos myöhästyit, hait kansliasta äkkiä lapun ja syyn myöhästymisellesi. Käytävillä ei saanut olla ilman hall passia, luokista ei poistuttu ilman hall passia. Oppitunnit alkoivat ja päättyivät kellon soidessa. Luokkiin siirryttiin viidessä minuutissa, tämä 5min kului todellakin siihen että menit seuraavaan luokkaan, kiitos ison koulun ja ihmismassojen. Kaappeja ei ollut, kirjoja pidettiin luokissa tai niitä ei käytetty. Tähän tottui nopeasti. Koska koulumme oli iso, en juurikaan ponnahtanut vaihtarina esiin esimerkiksi käytävillä. Oppitunneillani olevat ihmiseti tiesivät minun olevan vaihtari joten siellä minusta oltiin kiinnostuneita (Miss Finland, Diamond Girl hammaskoru oli tosi ihmeellinen juttu!, Girl with a perfect bun) . Ystävien saanti tuntui aluksi hankalalta, koska minulla ei ollut samoja oppitunteja muiden vaihtareiden tai host-siskoni kanssa. Lisäksi ihmiset vaihtuivat jokaisella oppitunnilla. Otin tavoitteekseni jutella ympärillä olevien ihmisten kanssa tunneilla, joten aina oli joku jonka tiesin paremmin luokasta. Lounaat söin host-siskoni ja hänen kavereidensa kanssa, joista tuli pian myös minunkin kavereitani. Menimme ensimmäisen viikon aikana myös muistaakseni ekaan futispeliin, jossa tapasin lisää ihmisiä ja rakastuin lajiin. R-A-N-G-E-R Rangers' Rangers' the best!



Ensimmäinen koti-ikävä hetki tuli muistaakseni marraskuun aikaan. Kaikki ei enää ollut uutta ja upeaa ja arkikin alkoi hieman tasoittua. Host-perheeni koitti pitää minut kiireisenä, mikä oli aivan loistava juttu. Tapasin myös muita vaihtareita, joiden kanssa oli helppo jutella asiasta koska he kävivät läpi samaa asiaa. Seuraava isompi koti-ikävä tuli vasta joulun aikaan. Muistan nämä kaksi hetkeä tarkasti ja muistan myös olleeni valmis lähtemään Suomeen jos joku olisi sen vaihtoehdon minulle tarjonnut. Minulla ei missään vaiheessa mennyt huonosti, oli vain niin kova ikävä. Onneksi en missään vaiheessa lähtenyt, pahimmat koti-ikävät olivat ohimeneviä ja joulun jälkeen en kertaakaan ikävöinyt kotiin. Aloin kotiutua. Pääsin pelaamaan futista ja kävin myös autokoulua. Parhaimmillaan menin kouluun kuudeksi aamutreeineihin ja olin siellä iltakuuteen asti autokoulun takia. Kielen ymmärrys oli helppoa vaikka puhe ei aina pysynytkään perässä. Koulu oli tuttu, koti oli kiva, kaapista löytyi bootsit ja olin vähän ruskettunut, myös eka rodeo-kokemus oli takana.





Loppukevät menikin todella nopeasti, yritin nauttia joka hetkestä ja tehdä mahdollisimman paljon asioita. Ongelmia tuli vain pakkauksen kanssa. Vanhempani, siskoni ja paras kaverini saapuivat Texasiin kesäkuun alussa, olin silloin yhtäaikaa super innoissani ja surullinen. Oli mahtavaa nähdä perheeni ja näyttää heille omaa elämääni, mutta samalla se tiesi myös lähtöä ja hyvästejä Texasille, fiilikset olivat vähintäänkin sekavat. Viimeinen yö, jonka vietin host-perheessäni oli kirjaimellisesti hirveä. Pidimme goodbye-partyt samana iltana ja kun kaverini lähtivät itkin vain holtittomasti, samalla olisi sitten pitänyt kerätä energiaa seuraavaa päivää varten.



Jonkun aikaa sitten yleltä tuli ohjelma, jossa kerrottiin pilalle menneistä vaihtovuosista. Itselleni nousi ohjelmasta suoraan sanoen mitä helvettiä olo. Tytöt, jotka kertoivat vaihtovuodesta melkeinpä sanoivat että heitä ei oltu valmisteltu siihen mitä vaihtovuoden aikana tulee kokemaan. No ohhoh, odotiko koko vuoden olevan ruusuilla tanssimista? Kyllä meille ainakin sts:n orientaatiotilaisuudessa painotettiin, että se vuosi ei ole helppo ja vastoinkäymisiä tulee. Niin tuli minullekkin, ei isoja, mutta tuli kuitenkin. Ei ole helppoa mennä uuteen kulttuuriin, uuteen perheeseen ja kokonaan uuteen ympäristöön. Olin onnekas sen suhteen, että perheeni oli aivan mahtava. Vaikka välillä vitutti ja oli koti-ikävä, en antanut sen jäädä estämään. En aina tykännyt mennä kirkkoon ja koko homma tuntui ihan oudolta, mutta ei minulle tule välttämättä ikinä uutta mahdollisuutta tutustua sellaiseen elämään. Vastoinkäymisistä oppii ja ne ovat osa kokemusta. Kokonaisuuden nimi on vaihtovuosi enkä vaihtaisi sitä mihinkään!

Nyt kun aloitin ongelmista, niin ei minulla ainakaan se kotiin tulokaan sieltä helpoimmasta päästä ollut. Taisin koomata ensinäkin koko heinäkuun, halusin vain takaisin Texasiin. Kaverisuhteet kärsivät vuoden aikana ja niiden korjaaminen vaati aikaa, osa ei korjautunut. Muutuin varmasti itse vuoden aikana paljon ja niin muuttuivat kaverinikin. Kaverisuhteiden menetys ja muuttuminen olivat ehkä vaikein osa vuottani, vaikka se olikin ihan odotettavissa oleva asia. Onnekseni voin sanoa, että tärkeimpien kavereiden kanssa välit tuntuvat korjaantuneen ja kaikki on hyvin ♥

Ja kaikki jotka miettivät vaihtoon lähtemistä; DO IT! It's not a year in your life, it's a life in one year!