No se pääsykoe...

Onnistuin unohtamaan kamerani ja läppärini Kuopioon, hups! Ajattelin toteuttaa kysymyspostauksen vastauspostauksen videon muodossa, joten sitä joudutte valitettavasti hiukan odottamaan. Katsotaan jos kuvaisin sen sitten uudessa asunnossa. Kysymyspostaukseen saa siis edelleen laittaa kysymyksiä, jos tuntuu että jotain mieltä vaivaavaa on liittyen minuun ja blogiini.

Pääsykoe oli ja meni keskiviikkona. Koeaika on viisi tuntia, 9-14. Mietin pitkään haluanko tehdä mitään pääsykokeen analysointi-postausta koska olen oman pääni jo saanut melko tehokkaasti tyhjennettyä ajatuksista, mutta oletan että siellä ruudun takana on ihmisiä, joita kiinnostaa miten koe meni. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole tarkkoja muistikuvia enää että mitä siellä kokeessa kysyttiin.

Koe oli omasta mielestäni melko fysiikkapainotteinen, eikä niin sanottuja perinteisiä pääsykoekysymyksiä ollut paljoa. Itselleni fysiikka on noista aineista ehdottomasti se heikoin, joten en ihan riemusta kiljunut kun selasin tehtäviä. Kemiaa oli suhteellisen vähän, eikä ollenkaan pH-laskuja tai tasapainolaskuja. Eka ajatus tässä vaiheessa oli että mitähän v*ttua. Ihmisen biologiaa oli 2 tehtävää muistaakseni ja ihana 10p tehtävä havupuiden happolaskeumista. Kyllähän siinä moneen otteeseen tuli mietittyä että mitä mä oikeasti tällä tiedolla teen sitten joskus kun olen lääkäri.

Fysiikan tehtävät eivät olisi olleet kamalan vaativia loppukädessä, mutta pieni hermostuneisuus vei oman osansa aivokapasiteetistä. Omasta mielestäni sain aivoni pidettyä suht koht hyvin kasassa. Sain nukuttua edeltävän yön hyvin, sain syötyä aamulla hyvin. Pieni hermostuneisuus iski koepaikalla kun huomasi miten paljon hakijoita oikeasti oli. Superwoman pose vessassa ja motivaatiomusiikki hillitsivät kuitenkin pahimman hermostuneisuuden ja jännityksen. Kirjoja tai muistiinpanoja en enää ottanut koepaikalle mukaan, ne jotka niitä selailivat tuntuivat muuttuvan kokoajan kalpeammiksi ja kalpeammiksi :D

Lopputulema on siis että en pahemmin tykännyt kokeesta. Kokonaispisteet nousivat johonkin 288p tienoille, eli paljon enemmän kuin normaalina vuonna. Hirveän vaikea siis veikata millaisilla pisteillä sisään tulee pääsemään, enkä sitä halua alkaa lottoamaan enkä laskemaan omia pisteitäni. Tiedän tehneeni pari ihan älyttömän typerää mokaa, mutta myös yrittäneeni siinä tilanteessa niin hyvin kuin pystyin. Koevastauksia ei tunnetusti jälkikäteen voi muuttaa, joten nyt odotetaan heinäkuuhun asti, yritetään nollata koko ajatus pois mielestä ja katsotaan sitten silloin mihin pisteet riittävät. Jos sisään päästään, itken ja juon skumppaa koska se on mahtavaa, jos en pääse niin itken ja juon silti skumppaa mutta ei maailma siihen kaadu.

Palaillaan ensi kerralla muilla kuin pääsykoejutuilla, koska mä olen viimeinkin lomalla! siis ainakin melkein, jos ei töitä lasketa. Niin ja mulle kynittiin ja värjättiin kesätukka!

Sen oman lajin löytymisen vaikeus

Minkä lajin aloittaa kaksikymppisenä? Urheiluharrastus aikuiselle

Nämä kaksi hakua ovat olleet suosikkejani, fysiikan kaavojen ohella, viimeaikoina. Olen jo bloginkin puolella valittanut miten salimotivaationi on aivan onneton, ei vain yksinkertaisesti huvita. Kaipaan jotain uutta! Salilla yksin tekemisessä ei osaa ottaa itsestään kaikkea irti, ei voi olla varma onko tekniikka varmasti oikea enkä ole hetkeen saanut sieltä sitä liikunnan iloa. Itsensä motivointi on vaikeata, jos löydät itsesi kerta toisensa jälkeen vain yökkimästä vessasta jalkapäivän jälkeen tai raahautumassa väkisin salille.

Näin aikuisemmalla iällä sen oikean ja oman harrastuksen löytäminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tuntuu, että monissa harrastuksissa porukka on aloittanut lajin jo pienenä. Tanssi ja voimistelu siis voisivat olla melkein poissuljettuja, minulta ei löydy minkäänlaista pohjaa näihin. Notkeudeltani olen kuin rautakanki ja rytmitajua en omista ollenkaan. Joukkuelajeissa sen sijaan mättää sisäänpäinlämpeneminen. Yleensä joukkue on pelannut jo kauan yhdessä ja tuntee toisensa etukäteen, ryhmään pääsy ei aina ole niin helppoa kuin kuvittelisi.



Haluan löytää itselleni nimenomaan uuden urheiluharrastuksen. Käyn Elmon kanssa koiranäyttelyissä sekä aina välillä toko-treeneissä, nämä ovat kivoja juttuja ja hyviä Elmon kannalta mutta kaipaan omaan elämääni jotain actionia! Jooga tai pilates ei ole minua koskaan kiinnostanut hidastempoisuutensa takia, haluan urheilulta vaihtelevuutta; välillä räjähtävää täysillä vetämistä ja välillä vähän himmailumpaa esimerkiksi tekniinkan hiomisen kantilta.

Nyt jos siis jollain on heittää hyviä ideoita hyvistä urheiluharrastuksista, niin ehdotuksia otetaan vastaan! Olen aiemmin harrastanut jalkapalloa, ratsastusta ja käynyt salilla. Ratsastus on tähän elämäntilanteeseen nähden melko arvokasta, lisäksi varsinkin talvisin pelkoni ottaa suuremman vallan minusta kuin lajista nauttiminen. Saliongelmani selitinkin jo. Futiksen uudelleenaloittamista olen miettinyt, mutta en oikein tiedä. Futiksesta minulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Tykkäsin siitä nuorempana todella paljon ja minulla on hyvät pohjataidot, toisaalta taas silloin kun lopetin futiksen voisin melkein sanoa vihanneeni sitä hetkisesti. Tässä nousee myös esille aiemmin mainitsemani joukkueen tärkeys, lopettaessani en nähnyt sen aikaista joukkuehenkeä kovin hyväksi enkä kokenut olleeni tervetullut joukkueeseen.

Toki olisi mahtavaa jos uudessa harrastuksessa pääsisi myös kilpailemaan, olen kuitenkin luonteeltani melko kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Lisäksi se, että treenataan jotakin varten omalta osiltaan nostaa motivaatiota. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole pakollista, pääasia olisi löytää laji jonka kautta löytäisi taas treenaamisen ilon ja jonka treeneihin olisi kiva mennä.

Löytyykö ruudun siltä puolen saman ongelman kanssa painivia? Tai löytyisikö hyvää harrastusideaa minulle?

Tän postauksen kuvat ovat siskoni Katan ottamia. Kuvissa poseeraa Elmo, jonka kanssa aloitettiin kevään näyttelykausi ensin Vaasassa ja kaksi viikkoa myöhemmin Tampereella. Vaasasta saatiin EH ja oltiin nuorten luokassa kolmansia (meidän debyytti nuorten luokassa!) ja Tampereella EH ilman sijoitusta. Molemmilla kerroilla käteen jäi tosi hyvät arvostelut, nyt metsästetään Elmolle hiukan massaa ja seuraaviin näyttelyihin suunnataan kesäkuussa Tuuriin.

HUOM! Muistakaa laittaa myös kysymyksiä kysymyspostaukseen! Teen sen pääsykokeen jälkeen niin saan vastattua kattavammin myös pääsykoetta koskeviin kysymyksiinne :)