Sen oman lajin löytymisen vaikeus

Minkä lajin aloittaa kaksikymppisenä? Urheiluharrastus aikuiselle

Nämä kaksi hakua ovat olleet suosikkejani, fysiikan kaavojen ohella, viimeaikoina. Olen jo bloginkin puolella valittanut miten salimotivaationi on aivan onneton, ei vain yksinkertaisesti huvita. Kaipaan jotain uutta! Salilla yksin tekemisessä ei osaa ottaa itsestään kaikkea irti, ei voi olla varma onko tekniikka varmasti oikea enkä ole hetkeen saanut sieltä sitä liikunnan iloa. Itsensä motivointi on vaikeata, jos löydät itsesi kerta toisensa jälkeen vain yökkimästä vessasta jalkapäivän jälkeen tai raahautumassa väkisin salille.

Näin aikuisemmalla iällä sen oikean ja oman harrastuksen löytäminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tuntuu, että monissa harrastuksissa porukka on aloittanut lajin jo pienenä. Tanssi ja voimistelu siis voisivat olla melkein poissuljettuja, minulta ei löydy minkäänlaista pohjaa näihin. Notkeudeltani olen kuin rautakanki ja rytmitajua en omista ollenkaan. Joukkuelajeissa sen sijaan mättää sisäänpäinlämpeneminen. Yleensä joukkue on pelannut jo kauan yhdessä ja tuntee toisensa etukäteen, ryhmään pääsy ei aina ole niin helppoa kuin kuvittelisi.



Haluan löytää itselleni nimenomaan uuden urheiluharrastuksen. Käyn Elmon kanssa koiranäyttelyissä sekä aina välillä toko-treeneissä, nämä ovat kivoja juttuja ja hyviä Elmon kannalta mutta kaipaan omaan elämääni jotain actionia! Jooga tai pilates ei ole minua koskaan kiinnostanut hidastempoisuutensa takia, haluan urheilulta vaihtelevuutta; välillä räjähtävää täysillä vetämistä ja välillä vähän himmailumpaa esimerkiksi tekniinkan hiomisen kantilta.

Nyt jos siis jollain on heittää hyviä ideoita hyvistä urheiluharrastuksista, niin ehdotuksia otetaan vastaan! Olen aiemmin harrastanut jalkapalloa, ratsastusta ja käynyt salilla. Ratsastus on tähän elämäntilanteeseen nähden melko arvokasta, lisäksi varsinkin talvisin pelkoni ottaa suuremman vallan minusta kuin lajista nauttiminen. Saliongelmani selitinkin jo. Futiksen uudelleenaloittamista olen miettinyt, mutta en oikein tiedä. Futiksesta minulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Tykkäsin siitä nuorempana todella paljon ja minulla on hyvät pohjataidot, toisaalta taas silloin kun lopetin futiksen voisin melkein sanoa vihanneeni sitä hetkisesti. Tässä nousee myös esille aiemmin mainitsemani joukkueen tärkeys, lopettaessani en nähnyt sen aikaista joukkuehenkeä kovin hyväksi enkä kokenut olleeni tervetullut joukkueeseen.

Toki olisi mahtavaa jos uudessa harrastuksessa pääsisi myös kilpailemaan, olen kuitenkin luonteeltani melko kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Lisäksi se, että treenataan jotakin varten omalta osiltaan nostaa motivaatiota. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole pakollista, pääasia olisi löytää laji jonka kautta löytäisi taas treenaamisen ilon ja jonka treeneihin olisi kiva mennä.

Löytyykö ruudun siltä puolen saman ongelman kanssa painivia? Tai löytyisikö hyvää harrastusideaa minulle?

Tän postauksen kuvat ovat siskoni Katan ottamia. Kuvissa poseeraa Elmo, jonka kanssa aloitettiin kevään näyttelykausi ensin Vaasassa ja kaksi viikkoa myöhemmin Tampereella. Vaasasta saatiin EH ja oltiin nuorten luokassa kolmansia (meidän debyytti nuorten luokassa!) ja Tampereella EH ilman sijoitusta. Molemmilla kerroilla käteen jäi tosi hyvät arvostelut, nyt metsästetään Elmolle hiukan massaa ja seuraaviin näyttelyihin suunnataan kesäkuussa Tuuriin.

HUOM! Muistakaa laittaa myös kysymyksiä kysymyspostaukseen! Teen sen pääsykokeen jälkeen niin saan vastattua kattavammin myös pääsykoetta koskeviin kysymyksiinne :)