Kaikki nämä on kuultu vähintäänkin kerran jonkinlaisessa muodossa jonkun tutun suusta. Paras on kyllä edelleen kun oponi ykkösvuonna sanoi etten tule koskaan pääsemään lääkikseen, kiitti vaan! Varmaan monelle muullekin, lääkikseen tai muuhun opiskelupaikkaan pyrkineelle, joku näistä fraaseista on tuttu.
Minulle ei ole ollut pienestä pitäen selvää että haluaisin lääkäriksi. Idea tuli oikeastaan vaihtovuoteni aikana vaikka sitä väläyttelinkin ekan kerran lukion ekalla. Vastaanotto tosin oli tyly, sinä et koskaan tule pääsemään lääkikseen (ja minä kun luulin että opon tulisi olla kannustava). Päätin kuitenkin että lääkäri minusta tulee ja se idea on viimeisen parin vuoden aikana vain vahvistunut. Kyllä, olen miettinyt plan b:täkin, mutta lyhyt keskustelu verenluovutuksessa sairaanhoitajan kanssa sai minut miettimään että miksi pohtia sitä nyt. Sairaanhoitajani kertoi että hänen vuosikurssillaan on monia jotka olisivat halunneet lääkikseen, kokeilleet kerran, luovuttaneet ja nyt ovat ärsyyntyneitä koska eivät jahdanneet unelmiaan riittävän pitkälle vaan tyytyivät siihen plan b:hen, vähän siihen suuntaan. En halua sanoa että kaikille kävisi näin, että he eivät olisi onnellisia siinä kakkosvaihtoehdossaan mutta tämä pisti minua hiukan ajattelemaan.
Nykyään yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on ensikertalaiskiintiöt. Mikäli näitä kiintiöitä ei olisi, voisin hyvin kuvitella lääkiksen lisäksi hakevani opiskelemaan esimerkiksi biologiaa tai biokemiaa, joista olisi hyötyä myös pääsykokeen kannalta. Ensikertalaiskiintiö kuitenkin rajoittaa hakemista todella paljon, itse en halua kuin lääkikseen joten ainoa paikka minne aion tosissani hakea on lääkis. En halua ajatella että minun olisi realistisempaa päästä opiskelemaan esimerkiksi juuri biologiaa, tällainen ajattelutapa syö motivaatiota hullun lailla. Biologia yksissään ei ole se mikä minua kiinnostaa, eikä mikään mihin biologiasta voi valmistua.
Yliopistohausta, lääkiksestä, oikiksesta, kauppiksesta, on tehty aivan kuin iso mörkö. Tietyille aloille oletetaan pääsevän vain superihmisiä, L:n papereita ja 10 keskiarvoja. Sitä se minulekin oli alkuun. Olen kuitenkin syyskuusta (fysiikan lähtötaso 0, kemiasta kaikki kurssit käytynä sinne päin ja bilsasta kurssit käytynä) tähän päivään mennessä selvinnyt ihan hyvin ja onnistunut laskemaan pääsykoetehtäviäkin ihan hyvillä menestyksilä! Asiat alkavat pikkuhiljaa aueta, ei kaikki, mutta osa!
Mitä siis haluan sanoa?
Jos sinusta tuntuu, että lääkis, oikis, kauppis, eläinlääkis tai mikä vain on sinun alasi, vaikka epäilijöitä löytyisi, go for it! Onko sillä nyt niin hirveästi väliä jos joudut hakemaan 1, 2, 4 tai vaikka 8v.? Jos se on sinun alasi niin eikö se ole sen arvoista?
Tällaisia pohdiskeluja sängynpohjalta noroviruksen kanssa...
Hirveen sama juttu esim psykan kanssa! "Vai että KALLONKUTISTAJAKSI!" siis silloin kun vielä meinasin hakea :-D Sitten suomen kielen (ja humanistisen yleensäkin) suhteen on lukenut, miten humanistit on noloja ja valmistuu vaan työttömiksi, elleivät ala opettajiksi!! Jes! Ihanan kannustavaa :-D
VastaaPoistaMikä siinä mättää et ihmiset ei voi uskoa että joku tietty ala, joka heitä itseään ei kiinnosta, voi olla toiselle se kutsumusjuttu? :D Ihan naurettavaa tämmönen muitten unelmien lyttäys, vaikka sitä ei pahalla tarkotettaiskaan, se vaan itsestään tuntuu pahalle.
PoistaSulla on hyvä asenne! Oon kyllä kans niin samaa mieltä ettei oo järkeä tyytyä kakkosvaihtoehtoon vaan tehdä kaikkensa että pääsee opiskelemaan sitä mitä oikeesti haluaa. Tsemppiä lukemiseen :)
VastaaPoistaKiitos! Mun oma mielipde on se että asenteella pääsee jo pitkälle :) Jos asennoituu alusta asti että "en mä kuitenkaan sinne pääse"/"ois realistisempaa hakee vaan johonkin muuhun" niin ei varmasti tule pääsemään haluamalleen alalle.
PoistaKiitos! Tsemppiä sullekin opintoihin! Ehkä mun plan B onkin Tarton puolella :)
Hyvaa pohdiskelua ja upea asenne sulla! Ma lahdin opiskelemaan alaa, mika yllatti varmaan kaikki jotka mut tuntee. Matikkaa nimittain. Pelkasin just tuollaisia reaktioita, niin en oikein kertonut kenellekaan ennen kuin aloitin opiskelun, haha.
VastaaPoistaEn ole luonnostaan matemaattisesti lahjakas, mutta nautin siita paljon - sen opiskelu on ollut palkitsevaa, mut myos tajuttoman rankkaa. Oikeastaan naa viimeiset 2 vuotta on olleet todella rankkoja ja vasyttavia, hermoromahdus ei ole ollut kaukana. En ole varma, paasenko taman kevaan kursseista lapi - tuntuu, etta on tullut seina vastaan. En silti kadu opiskelemaan lahtoa.
Kokonainen tutkinto on kuitenkin pitka aika tuskailla ja tyoskennella kovempaa kuin useat muut (varsinkin kun jotkut "niista muista" kayttaa lausetta, mita vihaan yli kaiken - "sehan on helppoa" .. niin, helppoa sinulle). Mutta kutsumus on kutsumus, etta jos tahtoa ja puhtia riittaa, niin kannattaa tosiaan kokeilla. Siina ei meneta mitaan :) Ja sitten ei vieta koko loppuelamaansa miettien, "mita jos?"
Ja ma en jaksa odottaa sita tunnetta, kun tutkinto on kadessa! Se tulee niin olemaan kaiken tan tuskailun arvoista.
Wau! Todella rohkeaa lähteä opiskelemaan tuollaista alaa, varmasti sisäänpääsykin on ollut jo haastavaa! Tosi paljon tsemppiä sulle opiskeluihin ja sun ponnistelut varmasti palkitaan lopussa, oot oppinu paljon enemmän kun ne muut joille kaikki on helppoa :)
PoistaOon niin samaa mieltä tosta kutsumusten tavoittelusta! Vihaisin itseäni loppuelämäni jos en yrittäis 100-lasissa ja joutusin miettimään "mitä jos oisin yrittäny vielä vähä enemmän" tms.
Tämä postaus toi minulle niin hyvän fiiliksen ja tosi paljon motivaatiota! Olen 17-vuotias lukiolainen ja haaveena on jo hetken aikaa ollut ravitsemustieteen opinnot Kuopiossa lukion jälkeen. Oponi sanoi minulle tylysti tästä kertoessani "Et tuu pääseen sisälle, etkä saamaan alalla töitä, onko sulla toista suunnitelmaa?". Onhan mulla suunnitelma b ja tämä koko ravitsemustiede idea on suhteellisen tuore, mutta se vain vahvistuu joka päivä ja mielessäni piipittää pienenpieni ääni "No kyllähn sä voisit onnistuakin..."
VastaaPoistaHakijoita Kuopioon siis päälle 500 ja 30 otetaan sisään vuosittain. Mutta olet niin oikeassa! Mitä väliä vaikka siinä menisi kolme vuotta tai vaikka se kahdeksan, jos oikeasti haluaa päästä sinne mihin sydän halajaa! Koko elämähän siinä on kuitenkin sitten aikaa tehdä sitä mitä haluaa... Minua on monet katsoneet vähän vinoon ja sanoneet "Suako muka kiinnostais ravitsemus??", olen nimittäin hieman ylipainoinen.
Kiitos kun kirjoitit aiheesta. Jos kiinnostaa, tästä klikkaamalla pääset blogiini. Kirjoittelen elämäntapamuutoksesta, ruokavaliosta ja liikunnasta. Tai ainakin yritän kovasti muuttaa tapojani... Blogissani nähdään onnistumisia, epäonnistumisia ja niitä itkupotkuraivareitakin. ;)
Itsekään en ole ihan ihannepainossa, mutta silti minuakin kiinnosti jossain vaiheessa ravitsemustieteet alana, lääkis vain kiinnosti enemmän. Sinusta huomaa jo blogin pohjalta että olet kiinnostunut oikeanlaista ravinnosta ja ruokavaliosta ja eikös ravitsemustieteidenkin opiskelussa tähdätä siihen? :) Oikeanlaisen ja terveellisen ravinnon löytämiseen ja siitä infoamiseen.
PoistaToki on ihan aiheellista nostaa pinnalle pointteja kuten työllisyys, mutta jos kyseessä on se the ammatti niin eiköhän joku työ löydy. On myös hyvä tiedostaa omat heikkoudet, niin minäkin tein. Fysiikka ja kemiani eivät ole vahvoja, mutta olen valmis käyttämään aikaa ja energiaani saadakseni ne vaaditulle tasolle. Lähdin nollatasosta, nyt olen samalla viivalla kuin he, jotka ovat käyneet kaikki kurssit! Kyllä tämä välillä mietityttää että enkö olisi päässyt helpommalla, mutta en halua päästä, haluan lääkäriksi piste :D
Tsemppiä sulle lukemiseen! Kovalla työllä mikä vaan on mahdollista!
erittäin mielenkiintonen blogi! sait just uuden lukijan:)
VastaaPoistahttp://katilahtinen.blogspot.com/
Voi kiitos, kiva kuulla et mun jutut on mieleisiä :)
PoistaTästä tuli ihanaa tsemppiä!
VastaaPoistaHaen nyt kolmatta kertaa alalle jonne AION päästä, vie se sitten kuinka kauan hyvänsä! Minulle sanotaan, että hae hyvä ihminen jotain muutakin, että pääset edes jotain opiskelemaan ja yritän selittää, että en halua tehdä työkseni jotain loppuelämäni josta en pidä, vain siksi, että pääsisin ehkä opiskelemaan vuotta aikaisemmin!
Hyvä jos onnistuin tsemppaamaan! :) Nimenomaan tuo, miksi mennä opiskelemaan alaa josta ei pidä vain siksi että pääsisi opiskelemaan! Todennäköisesti jäisi vain kaduttamaan se, että ei hakenut siihen unelma-alalleen!
PoistaMiksi valita helpoin jos se ei ole se oma juttu? :D Tsemppiä opiskeluihin ja hakemiseen! Arkkitehti on hieno ammatti ja oon varma että jos vaan pistät riittävästi aikaa ja haluamista niin pääset opiskelemaan sitä!
VastaaPoistaKomppaan! Ite sanon niille jokka epäilee ja ajattelee etten pääsis lääkikseen, et mitä se niitä liikuttaa mitä teen? Mitä sitten jos käytän vuosia hakemiseen..? Ja ihmiset ei meinaa uskoa että tää lukeminen käy työstä ja vie aikaa. Mutta me näytetään niille että ne on väärässä ja mennään sisään sinne lääkikseen!:D
VastaaPoistaHassua, täällä toinen blondi Anna 20-vuotta, jolla tavoitteena lääkiksen sijaan eläinlääkis :D Oikein nauratti selata blogiasi, itsellä tosiaan meni lukioaika sairastellessa ja vasta oikeastaan lukion jälkeen päätin, että kyllä mä sinne eläinlääkikseen yritän! Tästä sun tekstistä poiketen; mä olen kuullut suurimmaksi osaksi mielettömän kannustavaa palautetta, mulla on tosiaan käytynä vain pakolliset lukiokurssit ja niistäkin bilsa etäkursseina, eli lähtökohdat on todella miinuksen puolella :D Ja lähtökohdista huolimatta ystävät ja sukulaiset on jaksanu kannustaa ja uskoa että turha mennä sieltä mistä aita on kaatunu kun voi kiivetä koko kallion yli!
VastaaPoistaMutta mä päätin, että oon valmis tekemään sen duunin mitä tää tulee vaatimaan, ja vaikka oisin 35-vuotta kun valmistun niin mulla on silti ainakin 30vuotta aikaa olla duunissa joten onhan tässä aikaa vielä hakea ;)
Mielettömästi tsemppiä sun luku-urakkaan, usko ittees vaikkei kukaan muu uskois ja näytä kaikille (on se sitten tänä vuonna tai 5-vuoden päästä) et susta hittovie oli siihen! :)
Toinen blondi heppatyttö Anna! Haha oot kaksoisolento! :D
PoistaMinullakin perhe ja kaverit (pääosin) on kannustavia, suurin lyttäys tuli tuolta koulun puolelta ja ihmisiltä jotka eivät tunne minua kunnolla.
Paljon tsemppiä sulle lukemiseen! Tuon sitten mun pikku Elmon sun vastaanotolle kunhan olet valmis eläinlääkäri :)
Löysin sun blogin äskettäin, ja aloin heti lukemaan. Itsellä kanssa haaveena lääkis, minulle aivan se ja sama, monestiko haen, mutta sisään muuten mennään :D
VastaaPoistaLoistava asenne! Tsemppiä lukemiseen! :)
Poista