Nuorisovaihdossa Etelä-Afrikassa osa 1

Tämän postauksen kirjoittaminen on vähän jäänyt, hups. Mainitsin viime maaliskuussa jo blogissani että lähden kesäksi Etelä-Afrikkaan. Kyseessä oli Lions Clubin järjestämä nuorisovaihto, jota siis järjestetään maailmanlaajuisesti. Suomesta Etelä-Afrikkaan pääsee kesällä vain kaksi henkilöä, joten olin todella onnekas saadessani olla toinen lähtijä (vaikka loppujen lopuksi olinkin ainoa Suomalainen lähtijä). Sain jo ennen matkaani kuulla vaihtoon kuuluvan ensin 2 viikon pituisen leiriosuuden Johannesburgissa ja tämän jälkeen perhejakso Kapkaupungissa. Lennot piti varata itse ja päädyin lentämään Helsingistä Istanbuliin ja Istanbulista Johannesburgiin. Takaisin reititys oli sama, tosin venasin sitten Istanbulissa 10h jatkolentoani.
Tuntuu todella vaikealta saada melkein vuodentakaisia ajatuksia ja fiiliksiä kirjattua selkeästi ylös, vaikka paljon asioita palautuukin kuvien kautta mieleen. En halua yksityiskohtaisesti selittää mitä kaikkea leirillä teimme, aktiviteettimme olivat ihan huippuja mutta niiden listaaminen saattaisi vain kuulostaa tyhmältä. Meillä oli joka päivä laulutreenit, koska leirin aiheena oli musiikki ja laulaminen. Johannesburgin leiriviikon lopussa pidimme pienimuotoisen esityksen Lions-ihmisille. Lauloimme ja söimme hyvin ja saimme samalla kunnolla tutustua Lions-väkeen. En itse todellakaan ole mikään kultakurkku, vaikka laulamisesta pidänkin. Onnekseni ei kukaan muukaan ollut, mutta ihanan ja kärsivällisen leirijohtajamme avulla meistä kaikista kuoriutui show'hun mennessä loistava pieni kansainvälinen kuoro.
Leirillä oli siis nuoria eri maista. Yhteensä meitä nuoria oli 8, 7 eri maasta. Lisäksi joukossamme oli 4 Afrikkalaista nuorta sekä yksi Lionsien sponsoroima Afrikkalainen nuori. Teimme kaikki Johannesburgin aktiviteettimme yhdessä. Matkustelimme minibussilla milloin minnekkin, yhtenä päivänä huvipuistoon, toisena museoon katsomaan ja kuulemaan Etelä-Afrikan mielenkiintoisesta historiasta. Kävimme myös lähellä Zimbabwen rajaa ja vietimme siellä pari yötä kokeillen köysilaskeutumista ja vaijerilaskeutumista. Myös "leireily" tuli tutuksi. Vietimme kolme yötä luonnonsuojelualueella telttamaisissa rakennuksissa yöpyen. Voisin sanoa tämän pikku leirin yhdistäneen porukkaamme eniten. 3 yötä kylmässä, ilman juoksevaa vettä, lähellä villieläimiä toi vähän vaihtelua muuhun elämäämme. Karulta kuulostaa, mutta huippua se oli! Pääsimme katsomaan miten sarvikuonoja mikrosirutettiin ja saimme nimetä kaksi sarvikuonon poikasta. Nyt luonnonsuojelualueella kulkee leirimme nimeämät Shrek ja Hashtag! Samalla saimme myös kuulla luonnonsuojelualueen suurimasta ongelmasta; salametsästäjistä. Näimme miten sarvikuonot juoksivat villinä, mutta samalla saimme kuulla miten arvokkaita niiden sarvet ovat ja miten niitä metsästetään vain sarvien takia, vaikka metsästys on lailla kielletty.
Välillä kaikki kokemani ja näkemäni pistivät ihan oikeasti miettimään asioita, joka ehkä oli ihan hyvä juttu. Varsinkin rasismi oli koko leirin ajan kuuma puheenaihe kaikkien keskuudessa. Varsinkin Sowetossa (ns. mustien asuinalueen) vieraillessa keskustelu nousi pinnalle. Siellä lapset kerääntyivät leirimme ympärille ja alkoivat osoitella meitä ja huutaa "valkoisia ihmisiä, valkoisia ihmisiä". Afrikkalaisille (tummaihoisille) leiriläisillemme he eivät luonnollisesti huudelleet. Vähän ehkä kliseistä sanoa tämä, mutta matka todellakin avarsi silmiäni. Kun omassa maassa ei tule vastaan ongelmia tai näe ihmisiä joilla on puutteita jokapäiväisissä tarpeissa, ruuassa, vedessä tai asunnossa, ei välillä tule pohdittua miten huonosti asiat joillain ovat. Tulipahan kiinnitettyä omaan veden käyttöön huomiota matkan aikana ja matkan jälkeenkin..