Ainakin instagram-seuraajani kerkesivät varmaan jo huomata mitä olen viimeisen parin päivän aikana päässyt näkemään? Niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, olin Helsingissä seuraamassa Helsinki International UB Horse Show'ta. Tapahtuma on torstaina alkava iso show, jossa muunmuassa hypätään esteratsastuksen kansainvälisiä luokkia 150cm asti. Lisäksi show'ssa on upeita kouluratsukoita ja paljon muuta nähtävää. Olin itse katsomossa torstaina koko päivän, eli pääsin näkemään niin este- kuin kouluratsastustakin. Kohokohta oli ehdottomasti international GP kouluratsastuksen hevoset, aijai ♥
Olen nyt ollut kahtena vuonna katsomassa HIHSiä ja mukana olleet hevoset sekä ponit ovat aina saaneet minun tarkkailemaan omaa ratsastustani aivan uudelta kannalta. Usein saan HIHSistä mukaan tuomisikseni ison määrän treenimotivaatiota ja halua treenata. Nämä kaksi asiaa minulta onkin ollut viimeaikoina hukassa. Muistan pienenä miten halusin hirveästi oman ponin, lehmänkirjavan esteponin. Haaveilin esteratsastajan urasta, piirtelin estehevosia ja katsoin kieli pitkällä esteratsastusta ESPN:ltä. Samalla treenasin kuitenkin jalkapalloa, joka loppujen lopuksi vei hetkellisesti voiton ja otin taukoa ratsastuksesta.
Lopetin futiksen pelaamisen 16-vuotiaana ja siirryin takaisin ratsastuksen pariin uudelle tallille. Alku olin ihan hirveätä, tuntui että pyllähdän alas jokaisella askeleella! Lopulta jonkinlainen tasapaino ja samalla motivaatio alkoi taas iskeä. Kiinnostuin kouluratsastuksesta, sillä jostain syystä pelkäsin hyppäämistä. Tässä vaiheessa haaveilin taas omasta hevosesta. Onneksi en sellaista koskaan saanut, näin jälkikäteen sanottuna.
Syksyllä 2012 lähdin vaihtoon ja heppailu jäi vuodeksi, vaikka meillä kaksi hevosta seisoikin pihassa. Vuoden aikana kerkesin taas haaveilla vaikka mitä, hävettää edes myöntää kaikkia haaveitani. Mielessä kävi taas niin oma hevonen kuin myös ulkomaille lähteminen.
Kaikenlaisia haaveiluita ja päänsisäisiä ideoita on siis matkan varrelle mahtunut, mutta onnekseni en koskaan ole omaa hevosta saanut. Oma hevonen veisi ihan hirvittävän paljon aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Toki olisi upeata saada hevonen joka toimisi ajatuksen voimalla, teksi "piffit ja paffit" ja johon voisi luottaa kuin kallioon, mutta jätän tämän vaan muiden ratsukoiden ihailuasteikolle. En tiedä mitä te muut ajattelette, mutta mielestäni on ihan mielttömän upeata ja jopa koskettavaa nähdä 500kg hevosen tekevän mitä ratsastaja haluaa ilman että ratsastaja kiskoo tai potkii, vain istuu vain hiljaa. Tällaine yhteistyö on mielestäni upeata katsottavaa! Ratsastus on minulle mukava harrastus, mutta siihen se jääkin. Katson ja kuolaan mielummin upeita ratsukkoja, jotka ovat tehneet paljon töitä menestyksensä eteen ja nostan heille kypärääni, olette mahtavia!
Postauksen kuvat © siskoni Kata Voutilainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti