Vegaaniset kesäkurpitsa-browniet (G, M, VE)

Millainen jälkiruoka tulee ensimmäisenä mieleen jos kuvailen sitä sanoilla maidoton, gluteeniton, soijaton, vegaaninen, kesäkurpitsaa sisältävä? Herkullinen? Mauton? Itse olin aluksi hiukan skeptinen, miten jälkiruokaan voisi laittaa kesäkurpitsaa ja kuinka jälkiruokaa voisi tehdä ilman esim. kananmunia. Maistoin ensin brownieta kaveriltani ja jouduin loppujen lopuksi kokeilemaan reseptiä myös itse. Tein pieniä muutoksia reseptiin, mm. vaihdoin öljyn kookosöljyyn ja jauhot gluteenittomiin. Lopputulos oli sopivan kostea ja herkullinen brownie! Kyllä osan päivän kasviksista syö mielellään tässä muodossa ;)

Nämä on tosi simppeleitä tehdä! Tarvitsee vain raastaa suunnilleen yksi iso kesäkurpitsa ja sekoittaa se muihin ainesosiin. Tämän jälkeen seos kaadetaan suorakaiteen muotoiseen ölyjyttyyn (tai paperoituun) pannuun ja paistetaan 175ºc suunnilleen 25min. Mitat ovat itselläni jenkkimittoina, cupseina, koska katsoin alkuperäistä ohjetta Pinterestistä. Nuo on kuitenkin helppo muuttaa ja soveltaa myös desilitroiksi. Mikäli kuitenkin tulee leivottua enemmän niin kannattaa ehdottomasti hommata myös nuo jenkkimitat! Pinterestissä on ihan hurjan paljon hyviä reseptejä, mutta suurimmassa osassa mitat on cupseina. Kuppimittoja saa ainakin Ebaysta tosi halvalla.

Browniet saavat uunista ottaessa olla hieman taikinamaisia, ne asettuvat kyllä jäähtyessään. Browniet ovat vain parempia hiukan tahmeina.

Ajatuksia ensi vuoden lukemiseen

Vaikka virallisesti en ole lukemista vielä aloittanut, pientä silmäilyä lukuun ottamatta, olen kuitenkin uhrannut jo ajatuksia tulevalle luku-urakalle. Viime vuodesta viisastuneena nostin pinnalle pari pointtia, joissa minulla on petraamisen varaa.

1.Laskurutiini

Vaikka omasta mielestäni tiedostin jo viime vuonna, että pääsykokeessa mitataan laskurutiinia ja kysymykset ovat sellaisia että vähän laskeneena kompastuu typeriin virheisiin, en sisäistänyt sitä riittävän hyvin. Laskin auttamatta aivan liian vähän. Mun vaatimaton tavoite onkin ensi kevääseen mennessä laskea kaikista lukion kirjoista, kertauskirjat mukaan lukien, kaikki laskut ja lisäksi laskuja muista materiaaleista. Laskemiseen minulla on ainakin sellainen viha-rakkaussuhde, silloin kun laskut onnistuvat niin kaikki on ihanaa, silloin kun ei onnistu niin ihan kamalaa. Toisaalta taas se onnistumisen fiilis kun saa jonkun vaikean laskun onnistumaan on aivan huikea! Laskinuudistuksen myötä pitää opetella laskemaan myös nelilaskimella.

2. Uudet oppimistavat

Viime vuonna jämähdin liikaa ajatuskarttojen ja alleviivauksien tekemiseen. Ajatuskarttojakin tuli tehtyä puolihuolimattomasti ja välillä alleviivatessa ajatukset meinasivat karata. Olisi niin monia muitakin loistavia ja uusia ja mielenkiintoisia oppimistapoja, tänä vuonna aion hyödyntää niitä! Oppimispäiväkirjat, flashcardit, muistitaulut seinillä, tiivistelmät, ääneen lukeminen ja kysymyksien asettaminen itselleen, näitä kokeilen ensi vuoden aikana.

3. Motivaation ylläpito

En voi olla ainoa joka painii tämän ongelman kanssa? Kun ei vain millään huvittaisi avata kirjoja ja kaikki muu olisi niin paljon mielenkiintoisempaa. En ole vielä löytänyt ratkaisua motivaatiopulaan, mutta ehkä paniikki motivoi :D Pitää yrittää tehdä opiskelusta mielenkiintoisempaa ja mielekkäämpää.

4. Stressin hallinta

Muillekin lääkiksen hakijoille on ehkä tuttua se, että pääsykoe pyrkii uniin. Tuntuu että lukee liian vähän. Muut tekevät enemmän. Uni ei tule. Sydän hakkaa. Kokoajan väsyttää. Hiukset tippuu. Menkat loppuu. Hirveä nälkä. Ei nälkä ollenkaan. Napostelen. STRESSI! PANIIKKI! Kuulun ajoittain siihen joukkoon ihmisiä jotka stressaavat itse stressiä. Vaikka pääsykoetilanteessa sain ihmeen hyvin pidettyä pään kasassa, ei se vuoden aikana ollut kasassa ihan niin hyvin. Viime vuonna huomasin liikunnan jäävän melko paljolti pois kuvioista lukutuntien lisääntyessä, virhe! Tänä vuonna aion antaa itselleni omaa aikaa liikunnan kautta ja pitää sitä kautta stressin poissa.

Lomat lusittu

Vaikka mulla ei virallisesti mitään sen suurempaa kesälomaa töiden kannalta ollut, niin lukemisesta ja blogin kirjoittamisesta on taukoa ollut. Pieni ajatusten nollailu on tehnyt ihan hyvää. Ainakaan kokonaiseen kuukauteen en ole miettinyt kunnolla lukemista, vaikka pohdintoja opiskeluista onkin päässä pyörinyt. Olen jo päättänyt ensi kevään haussa hakevani uudelleen Kuopioon lääkikseen, edelleen yleiselle. Päätin myös hakea Tarton lääkikseen Viroon. Todennäköisesti haen myös kätilöksi, mutta käytännössä mahdollisuuteni tähän kariutuvat heti kättelyssä koska en laita sitä ykköseksi. Blogissa siis alkaa todennäköisesti olla juttua myös sat-kokeisiin lukemisesta ihan Suomen yliopiston pääsykokeeseen lukemisen lisäksi. Miltäs tää kuulostaa?

Yhtenä heinäkuisena iltana selailin taas huvikseni Momondon sivuja matkakuumeissani. Mulla on ollut Jenkeistä paluun jälkeen hirveä hinku lähteä takaisin sinne, joten tälläkin kertaa sormet naputteli hakuun lennot Helsingistä New Yorkiin. Mun ilme oli jotakuinkin järkyttyneen näköinen kun hinnat tuli näytölle, alle 400€ edestakaisin! Niimpä lähetään mun siskon kanssa joulukuussa meren tolle puolelle joulushoppailuille. En jaksais millään odottaa! Vaikka olen jo kerran Nycissä käynyt niin niin paljon jäi vielä näkemättä. Nyt pääsen ruksimaan taas yhden Palaillaan taas pian lukusuunnitelmien ja uusien arkirutiinien kanssa! Ainiin ja kämpän esittelyn! Pus och kram ♥


osa kuvista © we♥it

"No pääsitkö!?"

Ehkä tästä radiohiljasuudestakin sen on voinu päätellä, ei auennu paikkaa tänä vuonna. Katse on jo ensi vuodes, pää on jo nollattu, suunnitelmia uusittu. Ei siitä sen enempää. Kyllähän se sillon itketti kun tulokset tuli mutta uusilla plääneillä ens vuoteen. Eli pian taas tiedossa lukusuunnitelmien rustausts ja opiskelujuttuja, toivottavasti ensi syksynä ja keväänä kirjoittavat hyötyvät näistä jotain.



Tän hiljasuuden aikana en todellakaan ole märehtinyt itsesäälissä ja pohtinut että voivoi kun en nyt ole ensi vuonnakaan koulussa. Kiirettä on pitänyt duunissa, frendien kanssa oleillessa, mökkeillessä, Elmon kanssa hengailussa, festareilla, viinijuhlilla, salilla... Kiirettä on siis pitänyt ja kirjoittamistakin ois ollut, mutta pakko myöntää että olen ihan äärettömän laiska kuvaamaan.

Kuljetan nykyään kameraa tosi harvoin mukana mihinkään. Perustelen itselleni aina että se on niin iso, ei sillä tulisi kuvattua ja tottahan se on, yleensä napsin puhelimella helposti nopeita pieniä napsaisuja elämästäni. Ne on helppo muokata valmiilla ohjelmilla puhelimessa ja jakaa suoraan sosiaalisiin medioihin, joista varsinkin Instagramia tulee päivitettyä ahkerasti.

Nämä postauksen kuvat ovat ihanan Oonan ottamia, kun Oona kävi mun ja Elmon luona Kuopiossa vähän aikaa sitten. Oon fanittanu Oonan kuvia jo jonkun aikaa, mut innostuin tosi paljon Oonan kameran ominaisuudesta, jossa wifin kautta kuvat sai suoraan puhelimeen! How cool is that! Juuri tuollaista itsekin kaipaisin, helppoutta kuvien siirtoon. Nyt varsinkin kun naputtelen postauksiani pädillä, olisipa helppoa wifin kautta heittää kuvat suoraan kamerasta tähän, muokata tässä, ladata flickr ja siitä blogiin. Olympus pen -kamerat on kiinnostanu mua jo jonkun aikaa joten hei, jos omistat jonkun Olympus pen -kameran, tai muun wifillisen kameran niin ilmianna itsesi kommenttiboksiin!

Lähen nyt metsästää lisää Pokemoneja! Palaillaan!

Vastauspostaus videolla

Tottuuks tähän idiootilta näyttämisee ja kuulostamisee koskaa apua!? Sori unohin sen Elmon temppuvideon, palaillaan sen kanssa myöhemmin!