Ajatuksia ensi vuoden lukemiseen

Vaikka virallisesti en ole lukemista vielä aloittanut, pientä silmäilyä lukuun ottamatta, olen kuitenkin uhrannut jo ajatuksia tulevalle luku-urakalle. Viime vuodesta viisastuneena nostin pinnalle pari pointtia, joissa minulla on petraamisen varaa.

1.Laskurutiini

Vaikka omasta mielestäni tiedostin jo viime vuonna, että pääsykokeessa mitataan laskurutiinia ja kysymykset ovat sellaisia että vähän laskeneena kompastuu typeriin virheisiin, en sisäistänyt sitä riittävän hyvin. Laskin auttamatta aivan liian vähän. Mun vaatimaton tavoite onkin ensi kevääseen mennessä laskea kaikista lukion kirjoista, kertauskirjat mukaan lukien, kaikki laskut ja lisäksi laskuja muista materiaaleista. Laskemiseen minulla on ainakin sellainen viha-rakkaussuhde, silloin kun laskut onnistuvat niin kaikki on ihanaa, silloin kun ei onnistu niin ihan kamalaa. Toisaalta taas se onnistumisen fiilis kun saa jonkun vaikean laskun onnistumaan on aivan huikea! Laskinuudistuksen myötä pitää opetella laskemaan myös nelilaskimella.

2. Uudet oppimistavat

Viime vuonna jämähdin liikaa ajatuskarttojen ja alleviivauksien tekemiseen. Ajatuskarttojakin tuli tehtyä puolihuolimattomasti ja välillä alleviivatessa ajatukset meinasivat karata. Olisi niin monia muitakin loistavia ja uusia ja mielenkiintoisia oppimistapoja, tänä vuonna aion hyödyntää niitä! Oppimispäiväkirjat, flashcardit, muistitaulut seinillä, tiivistelmät, ääneen lukeminen ja kysymyksien asettaminen itselleen, näitä kokeilen ensi vuoden aikana.

3. Motivaation ylläpito

En voi olla ainoa joka painii tämän ongelman kanssa? Kun ei vain millään huvittaisi avata kirjoja ja kaikki muu olisi niin paljon mielenkiintoisempaa. En ole vielä löytänyt ratkaisua motivaatiopulaan, mutta ehkä paniikki motivoi :D Pitää yrittää tehdä opiskelusta mielenkiintoisempaa ja mielekkäämpää.

4. Stressin hallinta

Muillekin lääkiksen hakijoille on ehkä tuttua se, että pääsykoe pyrkii uniin. Tuntuu että lukee liian vähän. Muut tekevät enemmän. Uni ei tule. Sydän hakkaa. Kokoajan väsyttää. Hiukset tippuu. Menkat loppuu. Hirveä nälkä. Ei nälkä ollenkaan. Napostelen. STRESSI! PANIIKKI! Kuulun ajoittain siihen joukkoon ihmisiä jotka stressaavat itse stressiä. Vaikka pääsykoetilanteessa sain ihmeen hyvin pidettyä pään kasassa, ei se vuoden aikana ollut kasassa ihan niin hyvin. Viime vuonna huomasin liikunnan jäävän melko paljolti pois kuvioista lukutuntien lisääntyessä, virhe! Tänä vuonna aion antaa itselleni omaa aikaa liikunnan kautta ja pitää sitä kautta stressin poissa.