Kaikki nämä on kuultu vähintäänkin kerran jonkinlaisessa muodossa jonkun tutun suusta. Paras on kyllä edelleen kun oponi ykkösvuonna sanoi etten tule koskaan pääsemään lääkikseen, kiitti vaan! Varmaan monelle muullekin, lääkikseen tai muuhun opiskelupaikkaan pyrkineelle, joku näistä fraaseista on tuttu.
Minulle ei ole ollut pienestä pitäen selvää että haluaisin lääkäriksi. Idea tuli oikeastaan vaihtovuoteni aikana vaikka sitä väläyttelinkin ekan kerran lukion ekalla. Vastaanotto tosin oli tyly, sinä et koskaan tule pääsemään lääkikseen (ja minä kun luulin että opon tulisi olla kannustava). Päätin kuitenkin että lääkäri minusta tulee ja se idea on viimeisen parin vuoden aikana vain vahvistunut. Kyllä, olen miettinyt plan b:täkin, mutta lyhyt keskustelu verenluovutuksessa sairaanhoitajan kanssa sai minut miettimään että miksi pohtia sitä nyt. Sairaanhoitajani kertoi että hänen vuosikurssillaan on monia jotka olisivat halunneet lääkikseen, kokeilleet kerran, luovuttaneet ja nyt ovat ärsyyntyneitä koska eivät jahdanneet unelmiaan riittävän pitkälle vaan tyytyivät siihen plan b:hen, vähän siihen suuntaan. En halua sanoa että kaikille kävisi näin, että he eivät olisi onnellisia siinä kakkosvaihtoehdossaan mutta tämä pisti minua hiukan ajattelemaan.
Nykyään yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on ensikertalaiskiintiöt. Mikäli näitä kiintiöitä ei olisi, voisin hyvin kuvitella lääkiksen lisäksi hakevani opiskelemaan esimerkiksi biologiaa tai biokemiaa, joista olisi hyötyä myös pääsykokeen kannalta. Ensikertalaiskiintiö kuitenkin rajoittaa hakemista todella paljon, itse en halua kuin lääkikseen joten ainoa paikka minne aion tosissani hakea on lääkis. En halua ajatella että minun olisi realistisempaa päästä opiskelemaan esimerkiksi juuri biologiaa, tällainen ajattelutapa syö motivaatiota hullun lailla. Biologia yksissään ei ole se mikä minua kiinnostaa, eikä mikään mihin biologiasta voi valmistua.
Yliopistohausta, lääkiksestä, oikiksesta, kauppiksesta, on tehty aivan kuin iso mörkö. Tietyille aloille oletetaan pääsevän vain superihmisiä, L:n papereita ja 10 keskiarvoja. Sitä se minulekin oli alkuun. Olen kuitenkin syyskuusta (fysiikan lähtötaso 0, kemiasta kaikki kurssit käytynä sinne päin ja bilsasta kurssit käytynä) tähän päivään mennessä selvinnyt ihan hyvin ja onnistunut laskemaan pääsykoetehtäviäkin ihan hyvillä menestyksilä! Asiat alkavat pikkuhiljaa aueta, ei kaikki, mutta osa!
Mitä siis haluan sanoa?
Jos sinusta tuntuu, että lääkis, oikis, kauppis, eläinlääkis tai mikä vain on sinun alasi, vaikka epäilijöitä löytyisi, go for it! Onko sillä nyt niin hirveästi väliä jos joudut hakemaan 1, 2, 4 tai vaikka 8v.? Jos se on sinun alasi niin eikö se ole sen arvoista?

Tällaisia pohdiskeluja sängynpohjalta noroviruksen kanssa...