18.8.2015

Maailman paras puuro

Mun aamu alko tänään niin hyvin, ihan kun suoraan jostain täydellisestä blogista täydellisten asukuvien ja aamukahvien kanssa. Kerrankin aamuherätys oli helppo, heräsin ennen herätyskelloa ja katselin aurinkoista keliä verhojen välistä, jopa mun pikku ikiliikkuja nukku vielä. Kerkesin tsekata somen rauhassa sängyssä ja suunnitella päivän tekemiset. Olen turhaan tehnyt lukusuunnitelmastani aivan liian tiiviin, joten päätin tänään hiukan höllentää nutturaa ja samalla myös suunnitelmaa. Voin huoletta antaa fysiikalle enemmän aikaa näin alkuun.

Olen oikeastaan viimeinkin oppinut kunnolla aamupalan merkityksen ja oppinut syömään kunnolla joka aamu. Suosikikseni on noussut kaurapuuro, koska se on helppo ja nopea tehdä, sekä helposti muokattavissa. Yleensä perus comboni on puuro + raejuusto + marjat tai mehukeitto, mutta viimeaikoina olen kokeillut sekoitella puurooni kananmunia sekä vaniljaheraa. Päätin yhtenä aamuna kuitenkin kokeilla niin sanottua porkkanakakkupuuroa, jonka ohjeen olin bongannut jostain blogista. Maailman paras puuro, niin se vain on, nyt mennään sellaisilla leveleillä! Täydellisen kuohkeaa ja täydellisen makuista!
porkkana1 porkkana2
◊ 1dl kaurahiutaleita
◊ 2dl vettä
◊ 1 porkkana raastettuna
◊ 1 banaani
◊ 2 kananmunanvalkuaista
◊ kookosöljyä
(◊ 1 rkl vaniljaheraa)
(◊ steviaa)

Laita vesi kiehumaan kattilaan, lisä joukkoon kaurahiutaleet ja porkkanaraaste. Sekoita ja muussaa sillä aikaa kananmunanvalkuaiset ja banaani, mikäli haluat puurosta kuohkeampaa niin vatkaa valkuaisia tai blendaa sauvasekoittimella. Lisää kananmunabanaanimössö puuron sekaan kun hiutaleet ovat turvonneet, sekoittele kunnes kananmuna on kypsä. Sekoita joukkoon vielä vähän kookosöljyä ja halutessasi vaniljaheraa ja/tai steviaa. Tadaa, maailman paras puuro on valmis!

16.8.2015

Lukusuunnitelman tekeminen

Holahola! Pari viikkoa on taas mennyt kiireisesti eteenpäin, lähinnä fysiikan kirjojen ja lehtitilausten kanssa painiessa. Sain viimeinkin myös tehtyä alustavasti lukusuunnitelmaa starttifysiikan osalta. Tavoitteena on ennen valmennuskurssin alkamista lukea kokonaisuudessaan starttifysiikka ja myös starttikemia, aikaa on 1,5kk. Pääsykokeeseen 10kk.

Lukusuunnitelmassa lähdin liikkelle fysiikan kohdalla perusasioiden kertaamisesta, aluksi perussanasto ja peruslaskeminen kuntoon viikon aikana. Sen lähden lähdin hahmottamaan kokonaisuuksia, ei ole mitään järkeä alkaa päntätä kirjoja järjestyksessä 1. kurssi, 2. kurssi, hauki on kala, 3. kurssi, onkos se sittenkään kala. Jaoittelin asiat kokonaisuuksiin starttifysiikka kirjan avulla, ensin mekaniikkaa, sitten aaltoilua jne.

Tein itselleni myös moti-kartan johon keräsin asioita, jotka motivoivat minua kohti tavoitettani. Aina kun motivaatio meinaa laskea, vilkaisen vain joka suuntaan jakautuvaa ja loputtomasti jatkuvaa karttaani ja lukuinto palaa taas. Lisäsin tähän karttaan myös kliseisiä(kö?) motivointilauseita, joita aion jakaa teidänkin kanssanne motivaatiokuvien ohella. Vaikka aluksi moti-karttaani tuli vain ulkoisia tekijöitä, palkan, työllistymisen, ongelmaratkaisujen ja voittajafiiliksen tapaan, myös sisäisiä ja niin sanottuja vahvoja tekijöitä löytyi listasta.
moti
Moti-kartan lisäksi tein itselleni vähän henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa, HOS HOS! Olen luonteeltani vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen, joko minulla on kontrolli kaikkeen tekemiseeni, tai ei mihinkään. Tässä tapauksessa haluan kontrollin olevan kaikessa, lukemisessa, liikkumisessa, syömisessä, nukkumisessa. HOS sisältää pienimuotoisen päiväsuunnitelman. Herätys aina samaan aikaan, koiran lenkitys, aamupala, edellisen illan avainsanojen kertaus ja laskuja, lounas, koiran lenkitys ja leikitys, välipala, sali, ruoka, uusi teoria, koira ulos, ruoka, avainsanoja tarvittaessa ja nukkumaan. Nukkumaan viimestään klo 23, herätys viimeistään klo 8.30. Käsitekarttoja, lukemista, laskuja, kyselyjä, harjoituskokeita. Eiköhän tämä tästä lähde! :)

21.7.2015

Citykoira ja citytyttö

En ole viime aikoina pahemmin käyttänyt konetta, jonka takia postausten tekeminenkin on vähän jäänyt. Pitäisi viimein saada hommattua pädille näppäimistö niin saisi silläkin bloggailtua. Joka tapauksessa, paljon on taas kerennyt tapahtua. Yo-juhlien jälkeen osoite muuttui virallisesti Tampereelle. Olen laittanut täällä kotia melko paljon ja siitä on tulossa jossain vaiheessa oma postaus. Asunto alkaa todellakin näyttää jo kodilta, pari pikkujuttua omaan huoneeseen vielä ja yhteisten tilojen laittamista kunhan kämppis saapuu ja kaikki on valmista.

Elmokin on kotiutunut hyvin, siitä alkaa pikkuhiljaa muokkaantua oikea city-koira! Mamman pikku mandariini ♥ Viikko sitten kävimme Elmon kanssa myös sen ekoissa oikeissa näyttelyissä Oulussa. Aluksi pelkäsin ja jännitin ihan hurjana, koska kyseessä oli (omasta mielestäni) isot kv-näyttelyt ja veisin itse Elmon kehään. En ole aiemmin esittänyt Elmoa, tai ketään muutakaan koiraa oikeissa näyttelyissä. Mätsäreissä ja yksissä pentunäyttelyissä ollaan käyty. Kaikki jännittäminen kuitenkin oli turhaa ja mun pikku ruttuturpakin oli ihan fiksusti kehässä. Lauantaina saatiin EH ja oltiin junnuissa toisia, sunnuntaina myös EH mutta sijoituttiin junnuissa häntäpäähän. Saatiin kuitenkin tosi mukavat arvostelut ja innostuin itsekin katsomaan loppukesäksi ja syksyksi uusia näyttelyitä, näillä näkymin suunnataan ainakin Yppäriin elokuussa :) _full (3) _full (4) Viime viikolla Eximialta saapui yllätyspaketti. Sisältä paljastui viime vuoden valmennuskurssin matskut, joita olen jo innoissani selaillut. Kävin ostamassa kyniä sekä vihkoja ja aloitin tekemään lukusuunnitelmaa. Lukusuunnitelmasta on myös tulossa omaa postaustaan. Aloitan syksyllä Eximia Pro -valmennuskurssin, jonka alkamista odotan jo ihan innolla! Kaipaan koulumaista rutiinia elämääni ja valmennuskurssi varmasti tarjoaa tätä. Myös lääkikseen hakeva kämppis tarjoaa tervehenkistä kilpailua, hehe, tai sitten lähinnä kriisiapua fysiikan kirjan ja viinilasillisen äärellä ;) Fysiikan kirja kutsuu, palaillaan!
PicMonkey Collage

5.6.2015

Ylioppilasjuhlat

Viimeisimmästä postauksesta on kerennyt jo kulua jonkin aikaa ja sen jälkeen on jälleen kerennyt tapahtua paljon. Kävin lääkiksen ja farmasian pääsykokeissa, sain viimeinkin ylioppilaslakin ja löysin asunnon Tampereelta. Pääsykokeista en jaksa tehdä oikein tarkempaa analyysiä, lähdin molempiin vähän fiiliksellä katsompa kysymykset ja ensisijaisesti lähdin vain hakemaan vähän kokemusta ja katsomaan millainen tilanne on. Osasin molemmissa vastata osaan kysymyksiin, mutta oikeita vastauksia en ole käynyt katsomassa ja voin jo suoraan sanoa että en tule sisään pääsemään, enkä siihen tähdännytkään. Aloitan syksyllä Eximian pitkän valmennuskurssin lääkistä varten, joten ensi vuonna pääsykokeisiin lähden ihan eri fiiliksellä. Asunnosta tulee vielä erikseen juttua myöhemmin. Muutan 12.6. ja siitä lähtien olenkin sitten Tamperelainen :)
PicMonkey Collage
Itse ylioppilasjuhlat menivät omasta mielestäni nopeasti ohi! Menin kampaajalle puoli yhdeksän aikaan. Itse olin aivan rakastunut kampaukseeni, se oli toiselta puolelta letitetty ja toiselta puolelta "kieritetty" ja takaa kiharrettu ja tupeerattu aivan nutturan näköiseksi. Kampaus näytti hyvältä niin lakin kanssa kuin ilmankin ja pysyi todella hyvin koko päivän. Kampaajan jälkeen menin suoraan koululle, jossa sitten melkein viimeisten joukossa viimeinkin sain lakkini.
_full (7) _full PicMonkey Collage2
Paperit eivät olleet mitenkään huippu hyvät, mutta eivät huonotkaan, kolme ämmää ja kaksi beetä. Todennäköisesti käyn ensi keväänä vielä korottamassa biologiaa ja kemiaa, ehkä myös äikkää koska se jäi parin pisteen päähän paremmasta arvosanasta. Biologia ja kemia taas varmasti sujuvat valmennuskurssin ja tiukan opiskelun jälkeen paremmin kuin nyt.
_full (4) _full (6) _full (8)
Ylipäätään mulle jäi ihan mahtava fiilis että suoritin lukioni Lyseossa. Aika kliseistä ehkä sanoa näin, mutta lukioaika meni omasta mielestäni melko nopeasti ohi. Olen onnellinen että kävin välillä vaihdossa vuoden, sillä jos pitäisi miettiä vuodentakaista minääni niin en todellakaan olisi ollut vielä valmis tekemään kunnollisia päätöksiä tulevaisuuden opiskeluista, muutosta tai mistään muustakaan, ihan sama mitä vuodentakaiset blogipostaukseni väittävätkään! Tutustuin lukion aikana moniin ihaniin ihmisiin ja syvensin kaverisuhteitani joihinkin vanhempiin ystäviini. Sen lisäksi, että sain tutkintopaperit ja olen nyt virallisesti ylioppilas, olen myös omasta mielestäni kolmen Lyseovuoden aikana oppinut paljon itsestäni. Oppitunneilla opitut asiat eivät mittaa sitä kaikkea muuta, mitä olen lukiovuosieni aikana oppinut.
Onnea vielä kaikille uusille ylioppilaille ja valmistuneille! ♥
_full (10)
© Postauksen kuvat siskoni Kata V.

6.5.2015

Nuorisovaihdossa Etelä-Afrikassa osa 1

Tämän postauksen kirjoittaminen on vähän jäänyt, hups. Mainitsin viime maaliskuussa jo blogissani että lähden kesäksi Etelä-Afrikkaan. Kyseessä oli Lions Clubin järjestämä nuorisovaihto, jota siis järjestetään maailmanlaajuisesti. Suomesta Etelä-Afrikkaan pääsee kesällä vain kaksi henkilöä, joten olin todella onnekas saadessani olla toinen lähtijä (vaikka loppujen lopuksi olinkin ainoa Suomalainen lähtijä). Sain jo ennen matkaani kuulla vaihtoon kuuluvan ensin 2 viikon pituisen leiriosuuden Johannesburgissa ja tämän jälkeen perhejakso Kapkaupungissa. Lennot piti varata itse ja päädyin lentämään Helsingistä Istanbuliin ja Istanbulista Johannesburgiin. Takaisin reititys oli sama, tosin venasin sitten Istanbulissa 10h jatkolentoani.
IMG_7923 IMG_7469 IMG_7907 IMG_7483 IMG_7442 Tuntuu todella vaikealta saada melkein vuodentakaisia ajatuksia ja fiiliksiä kirjattua selkeästi ylös, vaikka paljon asioita palautuukin kuvien kautta mieleen. En halua yksityiskohtaisesti selittää mitä kaikkea leirillä teimme, aktiviteettimme olivat ihan huippuja mutta niiden listaaminen saattaisi vain kuulostaa tyhmältä. Meillä oli joka päivä laulutreenit, koska leirin aiheena oli musiikki ja laulaminen. Johannesburgin leiriviikon lopussa pidimme pienimuotoisen esityksen Lions-ihmisille. Lauloimme ja söimme hyvin ja saimme samalla kunnolla tutustua Lions-väkeen. En itse todellakaan ole mikään kultakurkku, vaikka laulamisesta pidänkin. Onnekseni ei kukaan muukaan ollut, mutta ihanan ja kärsivällisen leirijohtajamme avulla meistä kaikista kuoriutui show'hun mennessä loistava pieni kansainvälinen kuoro.
IMG_7664 IMG_7818 IMG_7740 IMG_7862 IMG_7825 Leirillä oli siis nuoria eri maista. Yhteensä meitä nuoria oli 8, 7 eri maasta. Lisäksi joukossamme oli 4 Afrikkalaista nuorta sekä yksi Lionsien sponsoroima Afrikkalainen nuori. Teimme kaikki Johannesburgin aktiviteettimme yhdessä. Matkustelimme minibussilla milloin minnekkin, yhtenä päivänä huvipuistoon, toisena museoon katsomaan ja kuulemaan Etelä-Afrikan mielenkiintoisesta historiasta. Kävimme myös lähellä Zimbabwen rajaa ja vietimme siellä pari yötä kokeillen köysilaskeutumista ja vaijerilaskeutumista. Myös "leireily" tuli tutuksi. Vietimme kolme yötä luonnonsuojelualueella telttamaisissa rakennuksissa yöpyen. Voisin sanoa tämän pikku leirin yhdistäneen porukkaamme eniten. 3 yötä kylmässä, ilman juoksevaa vettä, lähellä villieläimiä toi vähän vaihtelua muuhun elämäämme. Karulta kuulostaa, mutta huippua se oli! Pääsimme katsomaan miten sarvikuonoja mikrosirutettiin ja saimme nimetä kaksi sarvikuonon poikasta. Nyt luonnonsuojelualueella kulkee leirimme nimeämät Shrek ja Hashtag! Samalla saimme myös kuulla luonnonsuojelualueen suurimasta ongelmasta; salametsästäjistä. Näimme miten sarvikuonot juoksivat villinä, mutta samalla saimme kuulla miten arvokkaita niiden sarvet ovat ja miten niitä metsästetään vain sarvien takia, vaikka metsästys on lailla kielletty.
IMG_7777 IMG_7579 IMG_7597 IMG_7459 Välillä kaikki kokemani ja näkemäni pistivät ihan oikeasti miettimään asioita, joka ehkä oli ihan hyvä juttu. Varsinkin rasismi oli koko leirin ajan kuuma puheenaihe kaikkien keskuudessa. Varsinkin Sowetossa (ns. mustien asuinalueen) vieraillessa keskustelu nousi pinnalle. Siellä lapset kerääntyivät leirimme ympärille ja alkoivat osoitella meitä ja huutaa "valkoisia ihmisiä, valkoisia ihmisiä". Afrikkalaisille (tummaihoisille) leiriläisillemme he eivät luonnollisesti huudelleet. Vähän ehkä kliseistä sanoa tämä, mutta matka todellakin avarsi silmiäni. Kun omassa maassa ei tule vastaan ongelmia tai näe ihmisiä joilla on puutteita jokapäiväisissä tarpeissa, ruuassa, vedessä tai asunnossa, ei välillä tule pohdittua miten huonosti asiat joillain ovat. Tulipahan kiinnitettyä omaan veden käyttöön huomiota matkan aikana ja matkan jälkeenkin..